Menee ihan hyvin, ellei kipeänä oloa ja osittain matalaa syysfiilistä lasketa. Yhteiselo muiden talon asukkaiden kanssa vaatii vielä sopeutumista. Se on varmaan eniten vain totuttelusta kiinni. On outoa, että ei ole sellaista omaa paikkaa missä olla. Kämppikseni muutti tänne asumaan viime sunnuntaina ja muutenkin talossa on ollut paljon enemmän vilskettä. Keittiössä on illalla kova puheensorina ja täytyy vähän varoa, ettei huitaise kenenkään kattilaa menemään.
En ole vielä päässyt kunnolla osallistumaan "iltatuokioon" muiden kanssa, kipeänä olen päättänyt jäädä ihan omaan seuraan. Vähän jännittää, että löytyykö sieltä niitä "omia" tyyppejä, mutta eiköhän. Ainakin paria tyttöä voisin jo sellaiseksi kutsua. Ensi viikon tiistaina keittiössä valitaan 1. kerroksen puheenjohtaja ja käydään läpi keittiöasioita. Sen jälkeen on vielä tarjolla naposteltavaa ja juotavaa. Ehkä siellä sitten myös tutustuu uusiin ihmisiin.
Luulen, uskon ja toivon, että ajan kanssa tähän yhdessä asumiseen tottuu. Kyllä se kotoisa fiilis varmaan sieltä vielä tulee ja sitten voi olla ihan aidosti muiden seurassa. Tykkään jo nyt siitä, että keittiössä on aamulla kiva tunnelma. Radio on päällä ja kuulumisia kysellään puolin ja toisin. Ehkä alan vielä todella pitämään tästä yhdessä asumisesta. Kuka tietää. Ainakaan se ei ole kiinni muista ihmisistä, sillä kaikki ovat täällä todella mukavia.
Vielä muutama sana yliopistosta. Saksan tuntini ovat Uniparkissa, mikä on täällä käsittääkseni kaikista modernein yliopistorakennus. Sieltä ovat myös alla olevat kuvat. Ylhäällä oleva terassi on varmasti kevätlukukaudella todella mukava, nyt siellä on liian kylmä. Maisemissakaan ei ole valittamista. Lisäksi minulla on kursseja vielä kolmessa muussa rakennuksessa, tykkään niistä ehkä enemmän. Pidän Uniparkistakin, mutta se on omaan makuuni liiankin moderni.
Tällä viikolla ei ollut vielä niin paljon kursseja, mutta ensi viikolla pääsen sitten oikeasti opiskelun makuun, toivottavasti terveenä ja täysissä voimissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti