Vajaa viikko aikaa lähtöön. Ai mitäkö liikkuu mielessä? Ei mitään. Ja samaan aikaan kaikkea. Lähteminen tuntuu isolta asialta, pieneltä asialta, ihmeelliseltä ja ei nyt niin ihmeelliseltä asialta.
Ei sitä oikein vielä ymmärrä, että vaihto-opiskelemaan tässä ollaan lähdössä. Pitkäaikainen haave aupair-reissun jälkeen toteutuu. Tällä hetkellä olo on suhteellisen luottavainen, kyllä kaikki järjestyy. Tärkeintä on nauttia. Kummallista on se, että vielä ei oikeastaan ole kauheasti innostusta ilmassa, ehkä siksi, että kaikki on vielä tajuamatta.
Vaikeaa kirjoittaa, miltä tuntuu. Vaikeaa aloittaa.
Mutta aloitan silti.
Aloitan blogin kirjoittamisen, valokuvaamisen, ajatuksien jäsentämisen. Taas pitkästä aikaa.
Vaihto-opiskelun Salzburgissa, reissaamisen, uusien kokemusten keräämisen, uusiin ihmisiin tutustumisen ja kaiken sen mitä eteen tulee.
Vuoristomaisemien ihastelemisen.
Kandin, panikoimisen. Ensimmäisen vain todennäköisesti.
Ikävöimisen.
Pyrin kirjoittamaan tänne aidosti ja samalla henkilökohtaisuuksiin menemättä. Mahdotonta vai mahdollista?
Aloitan vaan.
