Paljon on taas tapahtunut. Palasin Salzburgiin 12. päivä tätä kuuta kaksiviikkoiselta Suomi-lomalta. Ilouutiset: kandi on korjauksia vaille valmis. Se ei kuitenkaan tutkintoa tarkoita, sillä parisenkymmentä opintopistettä on vielä suorittamatta.
Yliopisto on täällä lähtenyt taas käyntiin. Vaatii todella itsensä pakottamista lähteä edes luennolle, mutta siellä on toistaiseksi, ainakin suurimmaksi osaksi, tullut oltua. Yhdelle kiinnostavalle kurssille menen ilman itseni niskasta kiinniottamista. Sen nimi on Interkulturelles Praktikum. Kurssi on tarkoitettu Erasmus-opiskelijoille sekä itävaltalaisille opiskelijoille. Tarkoitus on muodostaa kansainväliset ryhmät ja tehdä esitelmän lisäksi viisi aktiviteettia yhdessä. Pari kurssikertaa on jo ollut ja olen todella nauttinut siitä, että olen päässyt juttelemaan itävaltalaisten ja muiden Erasmus-opiskelijoiden kanssa. Ei ole mitään mukavampaa kuin vaihtaa kulttuurien välistä tietoa ja kuulla Suomi-stereotypioita. Sauna, vodka, kylmyys, hyvä koulutus ja englannin kielen taito on ainakin tullut esille. Olen myös useampaan kertaan kuullut, että minulla pitäisi olla vaaleat hiukset ja siniset silmät kun kerran Suomesta olen.
Sitten asuntolan uusiin tuuliin. Asun tällä hetkellä yksin, kämppikseni muutti pois ja tulossa on remontti. Tähän huoneeseen tulee vielä ilokseni pieni keittiö. En malta odottaa. Puhuin aluksi täällä blogissa siitä, että tulen varmasti tottumaan asuntola-asumiseen. No, niin ei ole käynyt. Oikeastaan kaikki mitä olen odottanut, on mennyt aivan toisin. Olen huomannut ja ennen kaikkea hyväksynyt sen, että minulle ei vain tämän tyyppinen asuminen sovi. Joo, on mukavaa kun on ihmisiä ympärillä. Se mutta: silloin kun ei ole paikkaa missä olla yksin, alkaa todella arvostaa yksinoloa. Juttelen jo yliopistolla päivän aikana ihmisten kanssa ja kotiin tullessani kaipaan rauhaa. Nyt olen sitä saanut ja olo on paljon parempi.
Olo on muutenkin parempi ja toiveikkaampi kevätlukukauden suhteen. Koulua minulla on vain kolme päivää viikossa, toukokuussa vain kaksi (!) Mikä tarkoittaa sitä, että reissaamiselle jää aikaa. Tahdon todella vielä nähdä uusia paikkoja Salzburgin ulkopuolella tämän vaihdon aikana.
Siispä toiveeni tulevalle kevätlukukaudelle ja viimeisille kolmelle kuukaudelle Salzburgissa: olkaa hyviä.
Kävin tänään katsomassa auringonlaskun Mönchsbergillä ja olin iloinen, että menin. Kuvissa tunnelma ei oikein välity, mutta maisemat olivat kauniita. Auringonlaskuissa on vain jotain erityistä. Tuntui puhdistavalta, tyytyväiseltä ja odottavalta. Tästä se alkaa: viimeiset kuukaudet ihanassa Salzburgissa.
