Zell am See

Viime sunnuntai oli niin hyvä. Kun katsoo noita upeita maisemia kera piknik-eväiden ja rentojen matkaseuralaisten, ei voi muuta kuin hymyillä.

Miksi haluan kirjoittaa?

Piti tehdä kielioppitehtäviä, mutta halusin kirjoittaa jotakin ja jakaa muutaman sekalaisen kuvan.

Päätin kirjoittaa siitä, miksi haluan kirjoittaa tätä blogia. Haluan kirjoittaa vaihtoblogia, mutta en oikeastaan halua kirjoittaa tänne aina siitä mitä olen kulloinkin tehnyt tai miten opiskelujen kanssa menee. Tai ainakaan niin, että "tänään kävin kaupassa ja yliopistolla, oli ihan mukava päivä". Tottakai tekemisistäkin tulee kirjoitettua, mutta pääasiassa haluan kirjoittaa jostain muusta.

Haluan kirjoittaa enemmänkin asioista. Niistä, joita näen ja koen ja tunnen. Niistä, joita olen oppinut tähän mennessä. Niistä, joita en todellakaan vielä ole oppinut ja asioista, jotka ovat keskeneräisiä. Hyviä, huonoja, pelottavia, kaikenlaisia. Itse nautin siitä, että saan lukea mahdollisimman aidosti kirjoitettua tekstiä ja haluan siksi yrittää kirjoittaa tännekin sellaista. Kirjoittaminen on myös jotenkin rentouttavaa ja tuntuu omalta jutulta. Siksi valitsinkin tällä kertaa mielummin blogin kuin kielioppitehtävät. Joo, vain tällä kertaa.

No mitä sitten olen oppinut? Ainakin sen, että yhdessä hetkessä täällä olo saattaa tuntua todella onnelliselta ja toisessa hetkessä taas vähän vähemmän onnelliselta. Riippuu siitä, mistä näkökulmasta katsoo ja mitä asioita ajattelee. Kuitenkin olen useimmiten tuolla kaupungilla kävellessäni ennen kaikkea kiitollinen siitä, että on tällainen mahdollisuus nähdä uusia paikkoja, vuoria! Tavata uusia ihmisiä, oppia kieltä ja tuntea olevansa välillä hukassa ja toisessa hetkessä juuri siellä missä pitääkin.

Nyt kun olen oppinut tuntemaan muutamia ihmisiä täällä jo vähän syvällisemmin kuin "Mitä kuuluu? -Ihan hyvää"-tasolla, tuntuu paljon kotoisammalta. Outoa, että eräs tyttö muistuttaa todella paljon yhtä ystävääni Suomessa. Siitä tulee jotenkin jännä olo, eleet ja kaikki täsmäävät. Outoa, mutta mukavaa.

Haluan kirjoittaa myös ihan muuten vaan, kun siltä tuntuu. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että menen nukkumaan. Huomenna matkustamme muutaman erasmuslaisen kanssa Zell am Seelle. En malta odottaa, että nään taas uusia vuorimaisemia. En saa niistä koskaan tarpeekseni.

Tunnolliset sairastavat lomalla?

Nyt se sitten tuli tännekin. Nimittäin kunnon syksy ja sen mukana syysflunssa. Aika huvittavaa, että olen ollut pitkään lomalla ja heti kun opiskelu alkaa, tulen kipeäksi. Onneksi tällä viikolla kursseja oli vain tiistaina ja keskiviikkona, nyt saan rauhassa lepäillä. Eilinen meni aikalailla sängyn pohjalla, mutta tänään tuntuu jo paremmalta. Viikonloppuna olen toivottavasti terveiden kirjoissa.

Menee ihan hyvin, ellei kipeänä oloa ja osittain matalaa syysfiilistä lasketa. Yhteiselo muiden talon asukkaiden kanssa vaatii vielä sopeutumista. Se on varmaan eniten vain totuttelusta kiinni. On outoa, että ei ole sellaista omaa paikkaa missä olla. Kämppikseni muutti tänne asumaan viime sunnuntaina ja muutenkin talossa on ollut paljon enemmän vilskettä. Keittiössä on illalla kova puheensorina ja täytyy vähän varoa, ettei huitaise kenenkään kattilaa menemään. 

En ole vielä päässyt kunnolla osallistumaan "iltatuokioon" muiden kanssa, kipeänä olen päättänyt jäädä ihan omaan seuraan. Vähän jännittää, että löytyykö sieltä niitä "omia" tyyppejä, mutta eiköhän. Ainakin paria tyttöä voisin jo sellaiseksi kutsua. Ensi viikon tiistaina keittiössä valitaan 1. kerroksen puheenjohtaja ja käydään läpi keittiöasioita. Sen jälkeen on vielä tarjolla naposteltavaa ja juotavaa. Ehkä siellä sitten myös tutustuu uusiin ihmisiin.

Luulen, uskon ja toivon, että ajan kanssa tähän yhdessä asumiseen tottuu. Kyllä se kotoisa fiilis varmaan sieltä vielä tulee ja sitten voi olla ihan aidosti muiden seurassa. Tykkään jo nyt siitä, että keittiössä on aamulla kiva tunnelma. Radio on päällä ja kuulumisia kysellään puolin ja toisin. Ehkä alan vielä todella pitämään tästä yhdessä asumisesta. Kuka tietää. Ainakaan se ei ole kiinni muista ihmisistä, sillä kaikki ovat täällä todella mukavia.

Vielä muutama sana yliopistosta. Saksan tuntini ovat Uniparkissa, mikä on täällä käsittääkseni kaikista modernein yliopistorakennus. Sieltä ovat myös alla olevat kuvat. Ylhäällä oleva terassi on varmasti kevätlukukaudella todella mukava, nyt siellä on liian kylmä. Maisemissakaan ei ole valittamista. Lisäksi minulla on kursseja vielä kolmessa muussa rakennuksessa, tykkään niistä ehkä enemmän. Pidän Uniparkistakin, mutta se on omaan makuuni liiankin moderni.

Tällä viikolla ei ollut vielä niin paljon kursseja, mutta ensi viikolla pääsen sitten oikeasti opiskelun makuun, toivottavasti terveenä ja täysissä voimissa!