Miksi haluan kirjoittaa?

Piti tehdä kielioppitehtäviä, mutta halusin kirjoittaa jotakin ja jakaa muutaman sekalaisen kuvan.

Päätin kirjoittaa siitä, miksi haluan kirjoittaa tätä blogia. Haluan kirjoittaa vaihtoblogia, mutta en oikeastaan halua kirjoittaa tänne aina siitä mitä olen kulloinkin tehnyt tai miten opiskelujen kanssa menee. Tai ainakaan niin, että "tänään kävin kaupassa ja yliopistolla, oli ihan mukava päivä". Tottakai tekemisistäkin tulee kirjoitettua, mutta pääasiassa haluan kirjoittaa jostain muusta.

Haluan kirjoittaa enemmänkin asioista. Niistä, joita näen ja koen ja tunnen. Niistä, joita olen oppinut tähän mennessä. Niistä, joita en todellakaan vielä ole oppinut ja asioista, jotka ovat keskeneräisiä. Hyviä, huonoja, pelottavia, kaikenlaisia. Itse nautin siitä, että saan lukea mahdollisimman aidosti kirjoitettua tekstiä ja haluan siksi yrittää kirjoittaa tännekin sellaista. Kirjoittaminen on myös jotenkin rentouttavaa ja tuntuu omalta jutulta. Siksi valitsinkin tällä kertaa mielummin blogin kuin kielioppitehtävät. Joo, vain tällä kertaa.

No mitä sitten olen oppinut? Ainakin sen, että yhdessä hetkessä täällä olo saattaa tuntua todella onnelliselta ja toisessa hetkessä taas vähän vähemmän onnelliselta. Riippuu siitä, mistä näkökulmasta katsoo ja mitä asioita ajattelee. Kuitenkin olen useimmiten tuolla kaupungilla kävellessäni ennen kaikkea kiitollinen siitä, että on tällainen mahdollisuus nähdä uusia paikkoja, vuoria! Tavata uusia ihmisiä, oppia kieltä ja tuntea olevansa välillä hukassa ja toisessa hetkessä juuri siellä missä pitääkin.

Nyt kun olen oppinut tuntemaan muutamia ihmisiä täällä jo vähän syvällisemmin kuin "Mitä kuuluu? -Ihan hyvää"-tasolla, tuntuu paljon kotoisammalta. Outoa, että eräs tyttö muistuttaa todella paljon yhtä ystävääni Suomessa. Siitä tulee jotenkin jännä olo, eleet ja kaikki täsmäävät. Outoa, mutta mukavaa.

Haluan kirjoittaa myös ihan muuten vaan, kun siltä tuntuu. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että menen nukkumaan. Huomenna matkustamme muutaman erasmuslaisen kanssa Zell am Seelle. En malta odottaa, että nään taas uusia vuorimaisemia. En saa niistä koskaan tarpeekseni.