Havahduin siihen tällä viikolla.
Kävelen nopeasti, ruksin yli kalenterista jo tehtyjä asioita, en oikein keskity mihinkään täysillä. Ajatukset harhailevat.
Pitäisi olla jo siellä.
Niin missä?
Tajusin, että olen kiirehtinyt tässä kuussa paikasta toiseen ihan riittävästi. On tuntunut siltä, että asioita on ollut vielä vaikka kuinka paljon hoidettavana. Esimerkkinä se, että olen ollut täällä kohta kuukauden ja sain vasta eilen hankittua astiat ja muut keittiöön tarvittavat jutut. Tänään avasin pankkitilin.
Mitä vielä pitäisi hoitaa? Niimpä, ei mitään. Kaikki onkin ihan hyvin. Voin alkaa nyt oikeasti elelemään täällä.
Tällä viikolla olen välillä päättänyt jäädä kotiin, vaikka luvassa olisi ollut tapaamisia tai muuta tekemistä. Haluan olla mukana kaikessa, mutta se on mahdotonta ja hyvä niin. Ei kaikkialla pidäkään olla. Tärkeintä on se, että on läsnä siellä missä kulloinkin on. Yllättävän vaikeaa, mutta mahdollista.
Tänään kävelin vähän hitaammin, fiilistelin, pääsin jo vähän lähemmäs rentoutumista. Keskityin tarkkailemaan sitä, mitä ympärillä tapahtuu. Ei ollut mihinkään kiire. Tässä on 9 kuukautta aikaa kävellä h-i-t-a-a-m-m-i-n. Myöhästyminen on joskus ihan hyvästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti