Täällä, missä ainakin melkein jokainen rakennus on niin kaunis, että on pakko pysähtyä katsomaan. Joskus ottamaan muutama kuva, joskus vain hymyilemään idioottimaisesti kun ei muutakaan voi. Omassa tapauksessani vielä lisäksi hullunkiilto silmissä, erityisesti vuoristomaisemia katsoessa.
Lauantaina kävin katsomassa Hohensalzburgin linnaa, mistä niitä vuoristomaisemia sai kyllä ihailla ihan kunnolla. Korkeanpaikankammo vain vähän vaivasi, mutta eiköhän se lähde tällä reissulla. Pelotti, kun piti nousta junalla jyrkkää rinnettä ylös, varsinkin kun näki koko ajan kuinka korkealla ollaan. Okei, ei edes oltu mahdottoman korkealla, mutta silti. Onneksi matka kesti vain suurinpiirtein minuutin.
Täällä, missä Salzburgin "Aurajoessa" virtaa vihreää vettä ja sillat ja joenvarsi on ainakin tähän aikaan täynnä turisteja kilpailemassa siitä kuka saa otettua parhaimmat kuvat. Aina joenvarteen mahtuu myös muutama juoppo ja kerjäläinen, aikamoinen kontrasti verrattuna täällä onnellisesti lomaileviin pariskuntiin.
Täällä, missä voin jo olla läsnä ja alkaa tuntea itseni kotoisaksi. Vaikka toki jossain vaiheessa päivää saattaa tuntua ihan täysin päinvastaiselta. Ihmiset, joiden kanssa olen tähän mennessä jutellut, ovat kaikki olleet todella mukavia tai no vähintään ok. Tänään kävin ilmoittautumassa yliopistoon ja tiskillä oli ihana vanha pappa, joka kehui passiani ja kertoi myös itse opiskelleensa saksaa kauan kauan sitten. Ehdittiin siinä myös muistella yhdessä, että Itävalta ja Suomihan liittyivät EU:hun samana vuonna. Ja mitkäs muut maat silloin liittyivät...
Muutenkin, asioita täällä hoitaessani ja yhteiskeittiössä syödessäni, on tullut harrastettua enemmän small talkia kuin Suomessa, mikä ei tietenkään ole yllätys. Itse kyllä pidän siitä, että katsotaan silmiin ja luodaan joitakin yhteisiä puheenaiheita tarkoituksena tehdä tunnelmasta rennompi. Eikä se edes vaadi paljon vaivaa. Ei se edes tunnu väkinäiseltä. Suomessa tuntuu aika monissa tapauksissa. Mutta näin on hyvä, koska tykkään tuijottaa, haha.
Täällä, missä saksaa puhutaan murteella. Vaikeaa? Kyllä. En oikeastaan tiennyt, että tässä on vielä vastassa näinkin korkea kynnys puhua saksaa. Saksan kieleni on sillä tasolla, että pärjään arkipäiväisessä kanssakäymisessä. Vai pärjäänkö? Viikonloppuna tuntui siltä, että en sittenkään pärjää. Tänään taas tuntuu, että pärjään hyvin. Ainakin sain asioitua kolmessa eri paikassa saksaksi. Aika paljon on kiinni asenteesta, mielentilasta, itsevarmuudesta ja tähtien asennosta. Kun vain puhuu itsevarmasti, pärjää kyllä, silloin virheetkin sivuutetaan. Tästä ehkä teen vielä erillisen postauksen.
En varmaankaan vielä ymmärrä, että olen täällä pidemmän aikaa. Nyt on kuitenkin sellainen tunne, että tästä tulee hyvä vuosi, ehkä rankka, ehkä jotakin muuta, mutta niin hyvä.
Ja ainiin, tällä viikolla oli suunnitelmissa Müncheniin lähtö, mutta se siirtyykin ensi viikolle. 12.9. maanantaina kutsuu siis München, en malta odottaa! Nyt kuitenkin ensimmäinen kokonainen Salzburg-viikko käyntiin, jep oikeasti täällä Salzburgissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti