Välivaihe

Tiedättekö, kun elämässä on välillä sellaisia vaiheita? Sellaisia, että jotakin uutta on alkamassa, mutta kaikki on vähän vielä sitä valmistelua, stressaamista ja uuteen vaiheeseen siirtymistä. Sopeutumista. Samaan aikaan innostusta ja mukavaa jännitystä. Kun ei jaksaisi odottaa, että se uusi vaihe alkaa. Sellainen välivaihe on nyt menossa.

Tänään mietin miten viettäisin seuraavat kaksi viikkoa ennen orientaatioviikkojen alkua. Toisaalta haluaisin jo aloittaa koulun ja "rytmisen" elämän. Kyllästyn äkkiä rutiineihin, mutta nyt niitä myös kaipaa. "Kaikki mulle valmiina heti nyt"-periaate on vahvasti läsnä. Hassua, että tämä on toinen päivä täällä ja haluaisin jo olla perillä kaikesta.

Sitten taas toisaalta, haahuilu-vaihehan on parasta. Ei vielä tarvitse miettiä tosissaan tulevia velvollisuuksia, voi vain keskittyä tutustumaan, kiertelemään ja ihastelemaan. Tänään tein vähän perusteellisempaa turistikierrosta kuin eilen ja hoidin vähän asioita, mutta vain vähän. Tämähän on haahuilu-vaihe. Ja ihastelin kuinka Salzburg on niin nätti. Tuli ihan sellainen olo, että lomalla tässä vain kiertelen paikkoja. Sitten vasta tajusin, että ainiin tulen asumaan täällä seuraavat kymmenen kuukautta. Aika huippua kyllä.

Kävelin Mirabellgartenissa, mistä ylemmät kuvat on otettu. Kaunis paikka, täynnä turisteja ja pariskuntia. Voisin väittää, että kaksi kolmasosaa tuolla kävelevistä ihmisistä oli kumppaninsa kanssa liikenteessä. 

Ja mikä parasta t-paidalla tarkenee. Ilma on jopa aika kuumaa.

Nyt istun huoneessani sängyllä ja kirjoitan tätä. Kämppistä ei ole paljoa tänään näkynyt. Mietin mitä tekisin huomenna, voin tehdä oikeastaan ihan mitä vain. Tutkia paikkoja, mongertaa saksaa, tutustua muihin asuntolan asukkaisiin yhteiskeittiössä, hoitaa vähän asioita kerrallaan. Mennä "välivaiheen" läpi enkä sen ohi.