Tällä hetkellä olo on väsynyt, mutta tyytyväinen. Olen saanut tavata tällä viikolla paljon erilaisia ihmisiä, mikä on ollut ihan tosi kivaa. Ensimmäisenä orientaatiopäivänä sain erikoisen tutustumispuuskan, jota ei ole koskaan aikaisemmin tullut. Yhtäkkinen halu tutustua kaikkiin ja saada tietää mistä päin kukakin on kotoisin. Olin iloinen siitä, että pystyin jostain kaivamaan sen itsevarmuuden. Yleensä tuollaiset tilanteet eivät kuulu vahvuuksiini. En oikeastaan ajatellut mitään siinä, kun aloin juttelemaan jollekin. Yritin olla mahdollisimman avoin. Sain yllättävän paljon ilahtuneita ilmeitä, kun kerroin olevani Suomesta. Tietysti jossain vaiheessa ne itsemurhatilastot ja Suomen kylmyys tulivat esille, mutta pääosin muiden suhtautuminen oli positiivista.
Ainakin saksalaisiin, italialaisiin, puolalaisiin, ranskalaiseen, sveitsiläiseen, virolaiseen, tsekkiläisiin sekä suomalaisiin olen tutustunut. Yliopistossa pitäisi olla 5 suomalaista, joista olen tavannut 3 eli vielä yksi olisi tapaamatta. Lisäksi olen kuullut, että omassa opiskelija-asuntolassani asuu yksi suomalainen kolmannessa kerroksessa. Itse olen ensimmäisessä kerroksessa, joten ainakaan vielä en ole tietääkseni häneen törmännyt. Omassa asuntolassani olen myös tutustunut itävaltalaisiin, mutta en tällä viikolla kovin hyvin ajan puutteen vuoksi.
Tämän viikon ohjelma on sisältänyt informaatiotilaisuuksia, tiedekuntakierroksia, iltakierroksen Hohensalzburgin linnassa (aivan upeat näkymät korkealta tornista ilta-auringon laskiessa ja minulla oli akku tietysti juuri silloin loppu eli valitettavasti ei kuvia) ja olutillan Augustiner Bräu:ssa. Infotilaisuuksista on ollut todella paljon hyötyä ja ohjelma on ollut kevyttä, ei ainakaan vielä sitä kuivaa luennointia. Kaikin puolin onnistunut viikko siis.
Tähän sekalaiseen postaukseen voisin vielä kirjoittaa kielien puhumisesta. On ollut vaikeaa puhua saksaa ja englantia lähes samaan aikaan. Aina englantia puhuessa kaikki saksan sanat muistuvat mieleen ja toisinpäin. Olen myös ehkä liikaa hokenut sitä, etten osaa vielä puhua hyvää saksaa. Jatkossa aion olla itsevarmempi ja puhua vaikka sitten puuta heinää. Olen kuitenkin saanut kannustusta saksalaisilta, kyllä se tästä. Isossa porukassa on ollut hieman vaikeaa seurata koko pöytäseurueen puheenaihetta, mutta olen tyytynyt juttelemaan vieruskaverille silloin kun isoon keskusteluun on vaikeaa ottaa osaa. Tuntuu, että tällä hetkellä saksa sujuu paremmin kuin englanti.
Vielä yksi asia, minkä olen huomannut: vieraan kielen puhuminen käy työstä. Täytyy keskittyä tuottamaan omaa puhetta, mutta myös kuuntelemaan mitä muut sanovat. Jälkimmäiseen vaaditaan kuitenkin huomattavasti vähemmän keskittymistä. Ei sillä, ettenkö haluaisi kuunnella mitä muut sanovat, vaan sillä, että olen paljon parempi ymmärtämään kuin itse tuottamaan puhetta. Olen ollut todella väsynyt illalla jokapäiväisen kielikylvyn jälkeen. Eiköhän sekin tästä pian muutu parempaan eli pirteämpään suuntaan.
Huomenna on hyvä tilaisuus puhua saksan saksaa kun lähden saksalaisporukassa eläintarhaan. Silloin ajattelin ottaa myös kameran mukaan, joten tännekin saan sitten taas kohta kunnon kuvia. Orientaatioviikolla kuvia tuli otettua harmittavan vähän, mutta ehkä myös parempi niin. Aika ei kulunut kuvia ottaessa, vaikka se aina se tärkeä asia onkin.
Tällä kertaa kaikkea todella sekalaista. Seuraavalla kerralla kirjoitan toivottavasti vain jostain tietystä aiheesta. Väsy on tällä hetkellä kova, mutta onneksi huomenna saa nukkua pitkään. Sänky houkuttelee luoksensa ihan juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti