Vaihtovuosi: upeaa, mahtavaa, kivaa, hienoa, juhlia, rentoa meininkiä.
Niin.
Itselläni ensimmäiset mielikuvat vaihtovuodesta ovat todella positiivisia. Kaikilla on kivaa vaihdossa, kaikki päivittävät kivoja kuvia, kaikki elävät parasta aikaa.
Itselleni tässä vaihdon alussa on kuitenkin näyttäytynyt myös se toinen puoli. Suunnittelin todella paljon kaikkea etukäteen, sitä kuinka tutustuisin heti kämppikseen ja muihin talon asukkaisiin, minulla olisi heti kotoisa olo ja ehtisin reissata todella paljon. Ai mikä opiskelu? Kyllähän se kandi siinä hoituu kuin itsestään. Unohdin vaihtoa suunnitellessani kokonaan sen, että arki tulee vastaan, olin sitten missä maailmankolkassa tahansa.
On ollut aika hankalaa kohdata niitä huonoja tuntemuksia, ikävää, vaikeutta sopeutua ja erilaisia pelkoja milloin mistäkin turhista asioista. Münchenin kokemuksen jälkeen mietin, että tästä tulee varmasti yhtä upea ja täydellinen vuosi. Eihän se 8 kuukautta Münchenissäkään jatkuvasti täynnä pelkkiä mukavia tunteita ollut, ei tietenkään voikaan eikä pidäkään olla. Mutta alku siellä oli helpompi.
Mikä sitten on vaikeaa ja miksen vain hehkuttaisi kuinka kivaa välillä on? No, olen tässä viime aikoina huomannut, että aika moni asia on kiinni itsestä. Ei sillä ympäristöllä oikeastaan tietyissä mittasuhteissa ole niin väliä. Vaikeaa on se ajattelun ja järkeilyn vähentäminen, odotuksien hiljentäminen. Kaiken ei aina tarvitse olla kivaa ja silti voi olla kiitollinen täällä olosta. Täällä sen kiitollisuuden tiedostaminen on vain välillä ollut hyvin vaikeaa. Oma mielipiteeni on se, että positiivisuuden näyttämistä tarvitaan oikeastaan yhtä paljon kuin negatiivisuuden esille tuomista. Varsinkin maailmassa, jossa tahdotaan korostaa pelkkää positiivista.
Välillä unohtuu jopa se, miksi olen täällä: kokemassa uutta, oppimassa ja nauttimassa. Siitä ei kyllä voi liikaa muistutella itseään.
Olen ollut Salzburgissa ensi viikolla kolme kuukautta, kuukausiin on mahtunut paljon hyviä ja huonoja hetkiä. Olen ehkä tajunnut tuossa kolmessa kuukaudessa enemmän asioita kuin koko vuotena yhteensä. Tuntuu hyvältä olla täällä, tuntuu hyvältä myös lähteä lomailemaan Suomeen kuukauden päästä.
Niin, sellaista kuuluu.
Nyt on aika palata vierailijaputken jälkeen kouluhommien pariin, mutta myös nauttimaan täällä olosta vielä enemmän, enemmän ja enemmän. Kiitokset viimeisimmälle vierailijalle, jonka vierailun jälkeen on taas voimia tehdä vaikka mitä. Kiitos, kiitos, kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti